8 tositarinaa

Yhteenhiileenpuhaltajat

Jenni Pitkon mukaan arkkitehtuurin osastolla kaikki tunteet ovat sallittuja.

yhteenhiileenpuhaltajat

Kemiläinen Jenni Pitko ei tarvinnut lukiossa opinnonohjausta, sillä hän tiesi, että hänestä tulee arkkitehti.

– Pidin ajatuksesta, että teen jotain konkreettista työnäni. Halusin myös, että työni näkyy käytännössä ja että sillä on käyttäjiä.

Koska Jennillä ei edes ollut muita alavaihtoehtoja, oli melkoinen järkytys, kun ovet arkkitehtuurin koulutusohjelmaan eivät avautuneet ensiyrittämällä. Välivuotenaan hän opiskeli matematiikkaa Oulun yliopistossa ja kuvallista viestintää Kemi-Tornion ammattiopistossa.

Jälkikäteen ajateltuna Jenni on iloinen siitä, että joutui tekemään itsenäisesti paljon töitä päästäkseen haluamaansa opiskelupaikkaan. Arkkitehtuurin osastolle hakeville Jenni suosittelee lyhyttä valmennuskurssia, sillä suurin osa sisälle päässeistä opiskelijoista käy sellaisen.

Loistava yhteisöllisyys

Jennistä parasta opiskeluissa on ollut itsensä löytäminen ja sen mukana varmistus siitä, että oma uravalinta on oikea.

Opiskelija kehuu myös arkkitehtiosaston yhteisöllisyyttä loistavaksi: raskaaltakin tuntuvat opintojaksot ja -kokonaisuudet eivät tuota ongelmaa.

– Kun teimme kandidaatintyötä, saatoimme vuosikurssin kesken purkaa itkuisiakin tuntemuksia ja olimme toistemme tukena, Jenni kertoo.

Tällä hetkellä Jenni kokeekin, että tärkeintä hänelle on nimenomaan opiskelu – sopivassa suhteessa tasapainoisen arjen kanssa.

– Opiskelu on välillä niin mukavaa ja mukaansa tempaavaa, että täytyy oikein muistuttaa itselleen, että välillä pitäisi tehdä muutakin, Jenni naurahtaa.

Jenni on nykyään myös arkkitehtikillan hallituksen puheenjohtaja.

Heti alusta asti hän halusi mukaan kiltatoimintaan mutta arasteli. Onneksi häntä tultiin pyytämään bile- ja kulttuurivastaavaksi. Sittemmin kiltatoiminta on ollut iso osa arkea.

Monipuolisissa tehtävissä

Tulevaisuuden ihannetyöpaikkaa Jenni kuvailee seuraavasti:

– Toivon, että saisin tehdä mieleisiäni töitä enkä vain ajautuisi jonnekin. Toivon siis, että osaan tehdä hyviä valintoja.

Jenni on jo työskennellyt oman alansa hommissa ja viihtynyt hyvin: kesä 2010 kului kotikaupungissa Kemissä kaupungin arkkitehtisuunnittelussa.

– Pienehkössä kaupungissa suunnittelijoilla on suurempi vastuu kuin suuressa toimistossa tai kaupungissa. Olen saanut tehdä harvinaisen monipuolisia tehtäviä. Olen iloinen, että minuun on luotettu niin paljon ja annettu vastuuta.

Pajakerhopäälliköt

Jonain päivänä allasi voi olla ajoneuvo, jonka ovat suunnitelleet Kerästen kaksoset. Vaikkapa Kiinassa.

pajakerhopaallikot

Jos kasvaa kodissa, jossa riittää kaivinkoneita, traktoreita, autoja ja mopoja – koneita ja tekniikkaa joka puolella – voi olla, että päätyy töihin aivan muulle alalle. Mutta Jukka ja Martti Keräselle kodin perintö on ollut rikkaus, ei rasite.

– Läksyni tein tunnollisesti. Mutta niiden jälkeen painuinkin sitten autotalliin, Jukka vahvistaa.

Molemmille veljeksille autoharrastus ja kiinnostus tekniikkaan ja koneisiin veivät vuonna 2004 Kajaanista Ouluun ja yliopiston teknillisen tiedekunnan konetekniikan opintojen pariin.

Mars maailmalle!

Yhdessä veljekset ovat saaneet aikaiseksi paljon. He ovat olleet muun muassa opiskelijavaihdossa Kunglika Tekniska Högskolanissa Tukholmassa. Diplomityönsä he tekivät oululaiselle Oy AMC Motors Ltd. -yritykselle. Yritys tekee yhteistyötä kiinalaisen autotehtaan kanssa, mikä avasi veljeksille mahdollisuuden työskennellä puoli vuotta Changzhoussa Kiinassa. Visiitti opetti paljon paitsi autosuunnittelusta myös eri kulttuurissa toimimisesta.

Martti muistuttaa, että kansainvälisyys on nykyään luonnollinen osa yliopisto-opiskelua:

– Teknillisen tiedekunnan vaihto-opiskelumahdollisuudet ovat loistavia. Vaihtoon kannattaa lähteä hyvissä ajoin ja olla koko vuosi. Ulkomailla asuminen ja opiskelu avartaa näkökulmia muihin kulttuureihin mutta myös opiskeluun täällä Suomessa.

Hengenheimolaisia

Keräsen veljekset ovat juuri valmistuneet diplomi-insinööreiksi. Mutta alkumetreille on yhä kiva palata, sillä opiskelujen aloittaminen Oulussa tuntui mukavalta ja opiskelumotivaatio oli erittäin korkealla.

– Pakolliset tunnit, tentit ja ryhmätöiden palautukset on tehtävä ajallaan, mutta muuten opiskelijan on helppo järjestää aikaa vaikkapa matkusteluun, Martti tiivistä yliopistokäytäntöjä.

Jännitystäkin oli alussa ilmassa, mutta ensimmäisen vuoden valmis lukujärjestys auttoi, samoin nopeasti kasvava kaveripiiri. Uusia kavereita löytyi ensin vanhempien opiskelijoiden vetämissä pienryhmäohjauksissa ja perusopintojen laskuharjoituksissa sekä vapaa-ajan tapahtumista.

– Opiskelija-asuminen oli nastaa. Meillä oli ensin liettualainen ja sitten eteläkorealainen kaveri kämppäkaverina.

– Lisäksi meidän naapurustossa asuivat parhaat tytöt, Jukka nauraa.

Veljekset osallistuivat myös Konetekniikan killan pajakerhoon pajakerhopäälliköinä. Keräset on nähty parina vappuna niin ikään legendaarisen Ykän ratissa. Ykä, vuonna 1928 Yhdysvalloissa kasattu paloauto, kuuluu oululaiseen vappukatukuvaan yhtä varmasti kuin ylioppilaslakit ja ilmapallot.

Automies loppuun asti

Tällä hetkellä Keräsen veljeksillä on yksi tehtävä ylitse muiden: mielenkiintoisen työn löytäminen ajoneuvoteollisuuden parista.

Jukan tulevaisuudensuunnitelma ei ole vaatimattomimmasta päästä – eikä tarvitse ollakaan:

– Aion suunnitella oman ajoneuvon tai olla ainakin mukana suunnittelemassa sitä.

Kullankaivajanainen

Annukka Kokkosella on syynsä pitää opiskelijaelämää rikkautena.

kullankaivajanainen

Prosessitekniikkaa kolmatta vuotta opiskeleva Annukka Kokkonen on valmistunut ammattilukiosta elektroniikka-asentajaksi.

– Luova näpertely ja käsillä tekeminen kiinnostivat ammattilukioaikoina. Halusin jatkaa opiskelua käytännön tekemistä tarjoavalla tieteenalalla. Minua kiinnostaa erilaisten prosessien elinkaari, Annukka kertoo.

Toisena vaihtoehtona Sodankyläläisellä oli sähköala. Valinta selkeni, kun hän ymmärsi, että sähköalan tutkinnosta on mahdollisesti hyötyä prosessien parissa työskennellessä.

Annukka kehuu prosessi- ja ympäristötekniikan osaston tarjoavan laajoja ja mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Tuotantotalous houkuttelee, mutta myös Oulun yliopistoon uutena opintosuuntana tullut kaivosala.

– Kesän 2010 olin kesätöissä perehtymässä rikastusinsinöörin tehtäviin Pahtavaaran kultakaivoksella Sodankylässä.

Lisäksi valittavina ovat mm. paperiala, metallurgia, energiapuoli ja kemian laiteteollisuus. Omannäköisen opintopolun rakentaminen ei ole ongelma.

Muistakaa fysiikka!

Yliopisto-opintojen aloittaminen oli Annukalle haasteellista, sillä hän ei opiskellut ammattilukiossa fysiikkaa. Fysiikan perusteiden hallintaa kuitenkin vaaditaan tekniikan alan yliopisto-opinnoissa.

– Opiskelijakaverit sanoivat, että tämähän on tuttua lukiosta.

Ei ihme, että Annukka korostaa fysiikan ja matematiikan merkitystä tekniikan alasta haaveileville.

– Olen luonteeltani perfektionisti. Olen opinnoissani erittäin tunnollinen ja tarkka, Annukka lisää.

Kiltatoiminta tukee opiskeluja

Opiskelu on Annukalle asia numero yksi. Mutta oheistoiminta tulee hyvänä kakkosena. Killassa hän on toiminut fuksi-apurina sekä ”pikku emäntänä”. Lisäksi hän on ollut nuorempien opiskelijoiden pienryhmäohjaajana.

– Kiltatoiminta, opiskelijaelämä ja verkostoituminen on ollut parasta antia yliopisto-opiskelussa, Annukka listaa.

Näin siksi, että kiltatoiminta ja muu oheistoiminto tukevat opintoja verkostoitumisen kautta: kun tutustuu uusiin ihmisiin, saa apua omaan opiskeluunsa.

– Kannattaa olla mukana monenlaisessa. Mutta opiskelua ei kuitenkaan pidä jättää vähemmälle. Etenkin ensimmäisen vuoden opinnot ovat erittäin tärkeitä opinnoissa etenemisen kannalta, Annukka tarkentaa.

Toimistossa ja kentällä

Opiskeluidensa ohella Annukka on ehtinyt työskennellä kullankaivuun lisäksi myös erilaisissa työtehtävissä Stora Ensolla sekä Metsähallituksella.

Työmahdollisuuksia löytyy Annukan mielestä valmistumisen jälkeen useita. Hän haluaisi työn, jossa on sopivassa suhteessa toimisto- ja kenttätyötä.

– Pääasia, että saa tehdä käsillään myös jotain konkreettista.

Annukka kritisoi negatiivisia mielikuvia ja julkisuudessa maalailtuja teollisuusalan kauhuskenaarioita:

– Tehtaiden lakkauttamiset ja toimintojen siirtämiset ulkomaille eivät tule ikinä viemään sitä tärkeintä eli tekniikan- ja teollisuusalan suunnittelutyön huippuosaamista Suomesta mihinkään.

Sähköteekkarivirtaa

Verneri Kohonen on sairastanut kroonista ystäväpulaa. Mutta nyt tuttavaverkosto kattaa koko maan.

sahkoteekkarivirtaa

Tekniikka on kiinnostanut Verneri Kohosta jo pienestä pojasta lähtien. Lukioikäisenä hän suoritti alan ensimmäisen kurssinsa, elektroniikan perusteet, jonka Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu oli suunnitellut lukiolaisille.

– Sen jälkeen ei tarvinnut enää miettiä. Sähkö oli siitä eteenpäin tavoitteeni, Verneri toteaa.

Valtakunnallinen teekkari

Verneri aloitti sähkötekniikan opinnot Oulussa vuonna 2007. Muutto vieraaseen kaupunkiin lähes 600 kilometrin päähän Lappeenrannan kotimaisemista jännitti aluksi. Alku oli nihkeä, mutta apu ”krooniseen ystäväpulaan” löytyi kaikesta mahdollisesta kilta- ja ainejärjestötoiminnasta. Uusien kavereiden kanssa elämä helpottui, kun ei tarvinnut enää pyöriä kampusalueella yksin kartta kädessään.

– Eritoten pienryhmäohjaus auttoi minut loistavasti alkuun. Hieman minua vanhempi opiskelija tiesi hyvin, mitkä asiat uudelle opiskelijalle tuottivat vaikeuksia, Verneri kehuu.

Verneri on sittemmin ollut mukana killan hallituksessa. Kiltatoiminnan myötä hän on myös päässyt reissaamaan ympäri Suomea ja tutustumaan sähköteekkareihin valtakunnallisesti.

– Kiltatoiminta tarjoaa paljon uusia kavereita sekä hauskanpitoa. Mutta muistakaa pitää hauskaa sopivassa suhteessa opiskelujen kanssa. Tenttien uusiminen ei ole välttämättä hirveän hauskaa, Verneri naurahtaa.

Sinnikkäästi ja maalaisjärjellä

Lukiossa Verneriä kiinnostivat eniten luonnontieteet, matematiikka ja fysiikka eritoten. Nyt kun opiskeluja on takana muutama vuosi, suuntautumisvaihtoehdoista sulautetut järjestelmät kiinnostavat eniten. Muutoin elämään kuuluu juuri nyt tärkeinä avopuoliso, valmistuminen diplomi-insinööriksi ja luottamustehtävien hoitaminen killan hallituksessa. Vapaa-aikanaan Verneri harrastaa lenkkeilyä, hiihtoa sekä kuntosaliharjoittelua.

Oman alan töissä Verneri ei ole vielä ollut. Sen sijaan hän on tehnyt töitä mm. Lappeenrannan kaupungille, YIT:lle Haminan teollisuussatamassa ja Kaukaan paperitehtaalla, nyt myös Keskolle.

– Työpaikan saantia on helpottanut terve maalaisjärki ja sinnikäs yrittäminen.

Verneri kannustaakin nuoria opiskelijoita olemaan aktiivinen ja tarttumaan opiskeluiden jälkeen tarjoutuviin työtehtäviin, muihinkin kuin suoraan oman alan hommiin. Kaikenlaisesta työkokemuksesta on ollut apua uutta työtä hakiessa.

Vakavasti otettava tekijä

Topi Pohjosaho käy läpi monta asiaa, jotka kannattaa painaa mieleen opiskelupaikkaa miettiessä.

vakavasti-otettava-tekija

Tietotekniikkaa opiskeleva Topi Pohjosaho aikoo valmistua joutuisasti. Opiskelujen ohessa hän työskentelee osa-aikaisena Technopoliksessa pienehkössä ohjelmistoyrityksessä, jossa oli ensin harjoittelussa. Ensi kesänä paikka on kokopäiväinen.

Aina sävelet eivät ole olleet oululaismiehelle yhtä selvät. Lukiossa hän pohti eri vaihtoehtoja lääkiksestä englannin kieleen. Hänellä onkin hyvä neuvo kaikille opiskelupaikkaa miettiville:

– Älä anna muiden vaikuttaa opiskelupaikkasi valintaan. Mene sinne, mikä kiinnostaa. Vaihtoehtoja pohdiskellessa tulee helposti analyysihalvaus. Ratkaisu on useimmiten ihan nenän edessä.

Kansainvälisyyden ytimessä

Topin opiskelupaikaksi valikoitui lopulta tietotekniikan koulutusohjelma. Perustelu on ytimekäs:

– Diplomi-insinööri voi tehdä töitä tutkijana, tuotekehityksessä, myynti-insinöörinä tai vaikka opettajana.

Päätöksen tehtyään Topi lupasi itselleen, että kartuttaisi tekniikan ohessa kielitaitoaan. Opiskelujen alkuvaiheessa hän otti paljon kielten kursseja sekä pyöri vaihto-opiskelijoiden kanssa. Hän myös opiskeli yhden lukukauden Melbournen RMIT Universityssä Australiassa.

Australia-kokemuksesta tuli yksi parhaista. Käytännön harjoittelu ja laboratorio-harjoitustyöt vieraassa kulttuurissa opettivat tekniikkaa ja antoivat korvaamatonta kokemusta erilaisista opiskelumenetelmistä. Aikaa jäi myös matkusteluun ja kulttuureihin tutustumiseen Australian lisäksi Uudessa-Seelannissa, Japanissa, Thaimaassa ja Kambodzhassa.

Topin mielestä kansainvälistyminen ja kielten opiskelu eivät ole ikinä hukkaanheitettyä aikaa. Hän kehottaakin tekniikan opiskelijoita lähtemään vaihto-opiskeluun, sillä Oulun yliopistossa mahdollisuudet ovat todella hyvät.

Arvosanojen lisäksi verkosto

– Ensimmäisenä opiskeluvuonna kannattaa olla aktiivinen. Fuksivuosi useimmiten määrittää sen, minkälainen koko opiskeluaika tulee olemaan. Kannattaa pitää kaikki ovet avoinna, Topi neuvoo.

Opintojen etenemisen takia Topia mietitytti kiltatoiminta runsaine ”oheistoimintoineen”.

– Pienryhmäohjaajana oltuani innostuin kuitenkin lähtemään killan hallitukseen fuksivastaavaksi. Sitä päätöstä en ole katunut. Kiltahommissa tapaa valtavasti ihmisiä, joista osaan törmää vielä työelämässäkin. Verkostoituminen on päivän sana. Pelkillä arvosanoilla ei välttämättä saa töitä.

Toisiaan tukien

Tällä hetkellä Topille tärkeintä on tyttökaveri, perhe, ystävät, opiskelu, työ ja liikunta. Hän harrastaa tietokoneiden ja muiden teknisten vempaimien lisäksi matkailua, lentopalloa ja lumilautailua.

– Kävin yliopiston oman laskettelukerhon Ystävällisen Kaunohiihtoseuran kanssa viikon laskettelureissulla Ruotsin Hemavanissa. Tänä talvena on pakko päästä uudestaan, Topi kertoo.

Tulevaisuudeltaan Topi odottaa, että opiskelu ja osa-aikatyö tukisivat toisiaan ja että hän olisi jo valmistumisvaiheessaan vakavasti otettava tekijä.

Monitoiminainen

Oulun yliopisto sopii hyvin Aino-Kaisa Manniselle. Siellä on tuta ja monta muuta opiskeltavaa ainetta.

monitoiminainen

– Minua on aina kiinnostanut monet asiat. Oli oikeastaan vaikeaa päättää, mitä todella haluan opiskella. Tuotantotalouden koulutusohjelma antaa valmiuksia toimia niin monilla eri aloilla, että uskon voivani tehdä sitä, mitä haluan, Aino-Kaisa Manninen sanoo.

Tuotantotalouden puolesta puhuivat paitsi mielenkiintoisuus myös hyvät työllisyysnäkymät. Nyt, opiskeltuaan jo muutaman vuoden, Aino-Kaisa voi sanoa kokemuksen äänellä myös muuta:

– Tuotantotalouden kursseilla on paljon esimerkkejä työelämästä. Opetus on hyvin konkreettista.

Aino-Kaisa on ajatellut suuntautua laatu- ja projektijohtamiseen. Oululaiset projektijohtamisen opiskelijat ovat menestyneet hyvin muun muassa Projektitoiminnan SM-kisoissa. Aino-Kaisa haluaa opintoihinsa mukaan myös muita aineita. Laaja kiinnostuneisuus oli yksi syy valita opiskelupaikaksi Oulun yliopisto.

– Tämä on monitieteinen yliopisto. Ajattelin, että voin lukea laajasti myös muita aineita, esimerkiksi kauppatieteitä, yhteiskuntatieteitä ja kieliä.

Verkostoidu kursseilla

Aino-Kaisa on toiminut tuotantotalouden opiskelijoiden killassa erilaisissa tehtävissä. Tätä kautta hän on päässyt verkostoitumaan myös muiden oululaisten ainejärjestöjen ja valtakunnallisesti muiden tuta-kiltojen aktiivien kanssa.

Aino-Kaisan mukaan verkostoitumiseen ei kuitenkaan tarvita aina erillistä toimintaa. Erinomainen tapa solmia hyviä suhteita on opiskeluarki, kurssit: tiivis, yhdessä opiskeleva verkosto motivoi aivan erilailla kuin yksinpuurtaminen.

– Tutaopiskelijoita ei ole vain yhtä tyyppiä. Keskustelemalla muitten kanssa saa myös vinkkejä omiin opintoihin ja jatkossa työelämään.

Aino-Kaisa on mukana myös erilaisissa opintojen kehittämiseen tähtäävissä päätöksentekoelimissä ja Amnesty Internationalin Oulun paikallisryhmässä.

Yhteiskunnallisesti merkittävä työ

– Ajattelin jo lukiossa, että minun täytyy kokea työni mielekkääksi ja sillä pitää olla jokin merkitys, Aino-Kaisa kertoo.

Aino-Kaisa on työskennellyt neljänä kesänä Neste Oililla, ensin kunnossapito-osastolla konetarkastajana ja viimeisimmäksi hankintaosastolla ostoharjoittelijana.

– Ostajana sain olla monenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja toimia melko itsenäisesti. Työssä oppi katsomaan tuotantoa myös hankinnan näkökulmasta.

Aino-Kaisan mukaan etenkin omasta aktiivisuudesta oli apua ensimmäistä oman alan kesätyöpaikkaa hakiessa.

– Vanhat kontaktit kannattaa hyödyntää ja miettiä myös sellaisia vaihtoehtoja, joita muut eivät ole vielä miettineet.

Jatkossa Aino-Kaisa haluaisi työn, jolla on merkitystä yhteiskunnallisesti. Työ voi olla teollisuusyrityksen toimintatapojen kehittäminen kestävimmiksi ja ympäristöä vähemmän kuormittaviksi tai se voi olla päätöksentekoon osallistuvaa esimerkiksi valtion virastossa tai EU:ssa.

Äärirajatyyppi

Valtteri Brotheruksen kunnianhimo riittää paljon pitemmälle kuin ikiteekkariksi.

aarirajatyyppi

Valtteri Brotherus opiskelee kolmatta vuotta ympäristötekniikkaa Oulun yliopistossa. Tavoitteena on valmistua aikataulun mukaan.

– Siitä huolimatta, että haluan opiskeluajoista kaiken irti toimimalla kiltahommissa, haluan myös päästä ajallaan oikeisiin töihin. Ei ole siis tavoitteena jäädä ikiteekkariksi, Valtteri nauraa.

Mies myöntää olevansa kunnianhimoinen ja siksi haluaankin työskennellä tulevaisuudessa lähellä äärirajojaan. Opiskelijavaihto ulkomaille odottanee luultavasti kandivaiheen jälkeen. Valmistumisen jälkeen yksi vaihtoehto on ryhtyä tekemään väitöskirjaa.

Oli kuitenkin viittä vaille, ettei Valtterista tullut ihan toisenlaista tohtoria.

Paremmat eväät töihin

Lukiossa kemian ja fysiikan ensimmäiset kurssit kiinnostivat Valtteria suuresti.

– Jonkun ajatusketjun kautta aloin harkita lääkistä, vaikken ollutkaan yhtä kiinnostunut biologiasta kuin fysiikasta ja kemiasta.

Valtteri päätti opiskella biologian, fysiikan ja kemian lukiokurssit kokonaan. Pitkä matematiikka oli ollut hänelle jo aiemmin itsestään selvä valinta.

Lopulta vaihtoehtoina olivat lääketieteellinen tai jokin tekniikan ala, jossa pääsisi hyödyntämään fysiikan ja matematiikan lisäksi myös kemiaa. Ennen teknillistä hän opiskelikin vuoden luonnontieteellisen puolella kemiaa. Valtteri vinkkaakin, että jos joku ala kiinnostaa vähänkin, sitä kannattaa kokeilla.

– Tekniikan ala oli paras minulle, koska siinä työkaluina ovat luonnontieteet. Lisäksi verrattuna esimerkiksi fysiikkaan tai kemiaan opintoalana tekniikka on paljon laajempi ja antaa paremmat eväät erilaisiin työtehtäviin.

Opiskelkaa yhdessä

Parasta Valtterin mukaan opiskeluissa ovat olleet ihmiset, joiden kanssa hän viettää vapaa-aikaa ja myös opiskelee. Oulusta kotoisin oleva Valtteri toteaa:

– Vaikka sinulla olisi jo kaveripiiri Oulussa tai jossain muualla, niin kannattaa ehdottomasti verkostoitua. Opiskeluhommia on moninkertaisesti helpompi tehdä ryhmissä. Se myös hitsaa porukkaa yhteen.

Myös muiden oppiaineiden ja tiedekuntien opiskelijoihin kannattaa tutustua, koska se on monitieteisessä Oulun yliopistossa mahdollista.

– En ollut aiemmin lainkaan kiinnostunut kiltatoiminnasta. Mutta jälkikäteen ajateltuna killan hallitukseen lähtö oli luultavasti paras päätös, mitä olen tehnyt viimeisimpien vuosien aikana.

Robottimies

Matti Tikanmäen yrityksen ensimmäinen oma tuote saatiin ennakkomarkkinointiin kesällä 2012.

robottimies

– Olen aina halunnut työpaikan, jossa on tilaa luovuudelle, vapaus ideoida ja jossa saa itse määritellä työnteon rajat, kertoo Matti Tikanmäki, oululaistunut sähkötekniikan diplomi-insinööri.

Diplomi-insinööriopinnot sähkötekniikan puolella olivat nuorellemiehelle
ensisijainen opiskeluvaihtoehto jo hyvissä ajoin ennen vuotta 2001, jolloin hän aloitti opinnot.

– Diplomi-insinöörin tutkinto on yleislaatuinen. Se ei rajaa uravaihtoehtoja tulevaisuudessakaan. Lisäksi alan ihmisten työnkuvat ovat monipuolisia,
Matti teroittaa.

Yritysidea tutkimustyöstä

Matti on toiminut Oulun yliopiston tietotekniikan laboratorion robottiryhmässä tutkimusharjoittelijana ja tutkijana kuuden vuoden ajan. Tätä nykyä hän työskentelee toimitusjohtajana Probot Oy:ssä, omassa yrityksessä.

Idea oman yrityksen perustamiseen syntyi tutkimustyön myötä. Yritys tuo maahan ja kehittää seuraavan sukupolven robotiikkaa. Maailmanvalloitus ensimmäisellä omalla tuotteella saatiin käyntiin vuoden 2013 aikana.

– Robotit ovat olleet sydäntäni lähellä jo pienestä pitäen harrastusteni
kautta, Matti kertoo.

Yliopistossa tuetaan yrittäjyyttä

Matti antaa kiitoksen yritystoiminnan mahdollistamisesta sähkö- ja tietotekniikan osastolle.

– Osasto tarjoaa kannustimen yritystoiminnan perustamiseen, tutkimustuloksien tuotteistamiseen. Lisäksi se on tarjonnut tutkimustyön ohessa myös hyviä mahdollisuuksia kehittää omaa yritystoimintaa.